Trubaduuri, Kirkkonummi ja lumikaaos

Helmikuussa oli tarkoitus olla hääkeikka Kirkkonummella, johon oli varattu meidän trio Bilebändi Mark & Medleys. Koronatilanteen vuoksi tämäkin keikka oli peruuntumisvaarassa. Viestittelin morsiamen kanssa aina tasaisin väliajoin ja mietimme vaihtoehtoja. Hääparilla oli kuitenkin halua pitää häät. Lopulta päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että juhlat pidettäisiin pienempänä ja menisin sinne soittamaan trubaduurina. Vieraiden määrää oli pienennetty sadasta hengestä kolmeenkymmeneen ja myöskin juhlatila oli vaihtunut pienempään. Keikkaviikonlopulle oli luvattu yhtä talven isoimmista lumimyrskyistä, joka toi oman jännitysmomenttinsa. Jännitys alkoi toden teolla tiivistymään kun koitti roudauksen aika. Lunta oli satanut järkyttävät määrätä ja varasin enemmän aikaa roudaukseen ja auton putsaamiseen. Meidän talon tontilla on hoidettu auraukset yleensä hyvissä ajoin, mutta kun kyseessä oli lauantai niin aura-autoja ei näkynyt. Auto piti kuitenkin saada ajettua rapun eteen, jotta saisin kaikki tavarat roudattua. Luottavaisin mielin lähdin ajamaan pihatien pientä mäkeä ylös ja siihen se auto jämähti! Ei liikkunut enää eteen eikä taakse. Lumen alla oli jääkerros, jota ei oltu myöskään hiekotettu tarpeeksi joten renkaat sutivat paikoillaan. Talvi oli yllättänyt trubaduurin. Naapuri huomasi hädän ja tuli työntämään poikansa kanssa. Auto ei silti liikkunut mihinkään, joten kävin hakemassa hiekkaa hiekotuslaatikosta, joka sekin ammotti lähes tyhjyyttään. Laitettiin vielä renkaiden alle pari kumimattoa ja sitten auton sai irti. Auto piti jättää parkkipaikalle muutaman kymmenen metrin päähän ja kamat kantaa sinne asti. Olin aivan hiestä märkä ja kiire painoi myös. Päässä soi repeatililla Ismo Alangon ”Vittu kun vituttaa”. Kun kamat oli saatu autoon niin seuraavana haasteena oli päästä pois parkkipaikalta. Kotikatu on todella pieni tie, jonka kaupunki auraa ehkä kerran talvessa. Pyysin toista naapuria katsomaan, ettei tieltä tule ketään ja otin kunnon vauhdin ja pääsin juuri ja juuri sohjon läpi isommalle tielle. En tiedä miten olisimme selvinneet koko bändin voimin kun kamat olisi pitänyt hakea kolmesta paikasta kahdella autolla. 

Ylämaan sonneja ei pienet lumisateet haittaa

Saavuin Kirkkonummelle Oitbackan Kartanolle ja onneksi tässä päässä auraus oli hoidettu. Juhlat olivat samassa tilassa kun vihkiminen ja vihkimisen jälkeen oli vajaa tunti aikaa järjestää tila uudelleen juhlia varten. Odottelin tilan vapautumista ja aloin kantaa tavaroita sisään. Seuraavaksi piti käydä kaasojen kanssa pientä neuvottelua soittopaikasta. Heidän ajatuksenaan oli, että soittaisin reunassa ja yleisö olisi vasemmalla puolella. Tämä ei kuitenkaan ollut järkevää, koska kaiuttimien pitäisi osoittaa yleisön suuntaan. Tila oli kivirakennus ja akustisesti hankala jo valmiiksi. Vakuutin kuitenkin, että kynttiläkoristeet näkyvät vaikka trubaduuri olisikin niiden keskellä 🙂 Aikaa oli liian vähän, jotta olisin kerennyt tekemään myös soundcheckin kun vieraat alkoivat tulla jo sisään. Omistan kaksi akustista kitaraa. Martin HD-28:n ja Gibson Hummingbirdin. Olen pitkään soittanut keikat Martinilla ja siitä oli nauhat jo loppu toistamiseen, joten se oli huollossa uudelleennauhoitettavana. Otin siis Gibsonin mukaan. Kitaroissa on kuitenkin aika erilaiset soundit ja myös tuntuma, joten soundcheckiin piti varata hieman aikaa. Ruokailun jälkeen oli vapaampi hetki, jonka aikana katsoin soundit kuntoon. Gibson sopikin tilaan erinomaisesti tasapainoisen eikä liian bassovoittoisen soundinsa puolesta. Soitan Gibsonilla viikottain treeniksellä, mutta keikkatilanteessa tuntuma tuntui oudommalta kun on tottunut toiseen kitaraan. Sitten ei muuta kun häätanssi käyntiin. Soittelin sen jälkeen pari muuta valssia ja kevyempää musiikkia kahvittelun taustalle. Olen käyttänyt keikattoman ajan uusien biisien treenaamiseen ja nyt oli hyvä aika ajaa niitä sisään. Tunnelma oli vielä melko rauhallinen eikä kellokaan ollut vielä paljoa. Muuta ohjelmaa häissä ei ollut, joten sovimme, että soitan vähän pidemmän setin. Loppuiltaa kohti taikajuoma alkoi vaikuttamaan toivotusti ja porukkaa alkoi tulemaan tanssilattialle. Toivebiisejä alkoi tulemaan liukuhihnalta ja tämän illan suosikit olivat selvästi J. Karjalainen ja Guns ’n’ Roses. Keikan jälkeen kyllä tuntui sormissa ja kurkussa. Vedin iltapalaksi vielä pizzat ja sitten kotia kohti. Keikkailu on toisinaan raskasta mutta talvikeikkailu se vasta tuo hommaan särmää!

Leave a Reply