Trubaduuri, Kirkkonummi ja lumikaaos

Helmikuussa oli tarkoitus olla hääkeikka Kirkkonummella, johon oli varattu meidän trio Bilebändi Mark & Medleys. Koronatilanteen vuoksi tämäkin keikka oli peruuntumisvaarassa. Viestittelin morsiamen kanssa aina tasaisin väliajoin ja mietimme vaihtoehtoja. Hääparilla oli kuitenkin halua pitää häät. Lopulta päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että juhlat pidettäisiin pienempänä ja menisin sinne soittamaan trubaduurina. Vieraiden määrää oli pienennetty sadasta hengestä kolmeenkymmeneen ja myöskin juhlatila oli vaihtunut pienempään. Keikkaviikonlopulle oli luvattu yhtä talven isoimmista lumimyrskyistä, joka toi oman jännitysmomenttinsa. Jännitys alkoi toden teolla tiivistymään kun koitti roudauksen aika. Lunta oli satanut järkyttävät määrätä ja varasin enemmän aikaa roudaukseen ja auton putsaamiseen. Meidän talon tontilla on hoidettu auraukset yleensä hyvissä ajoin, mutta kun kyseessä oli lauantai niin aura-autoja ei näkynyt. Auto piti kuitenkin saada ajettua rapun eteen, jotta saisin kaikki tavarat roudattua. Luottavaisin mielin lähdin ajamaan pihatien pientä mäkeä ylös ja siihen se auto jämähti! Ei liikkunut enää eteen eikä taakse. Lumen alla oli jääkerros, jota ei oltu myöskään hiekotettu tarpeeksi joten renkaat sutivat paikoillaan. Talvi oli yllättänyt trubaduurin. Naapuri huomasi hädän ja tuli työntämään poikansa kanssa. Auto ei silti liikkunut mihinkään, joten kävin hakemassa hiekkaa hiekotuslaatikosta, joka sekin ammotti lähes tyhjyyttään. Laitettiin vielä renkaiden alle pari kumimattoa ja sitten auton sai irti. Auto piti jättää parkkipaikalle muutaman kymmenen metrin päähän ja kamat kantaa sinne asti. Olin aivan hiestä märkä ja kiire painoi myös. Päässä soi repeatililla Ismo Alangon ”Vittu kun vituttaa”. Kun kamat oli saatu autoon niin seuraavana haasteena oli päästä pois parkkipaikalta. Kotikatu on todella pieni tie, jonka kaupunki auraa ehkä kerran talvessa. Pyysin toista naapuria katsomaan, ettei tieltä tule ketään ja otin kunnon vauhdin ja pääsin juuri ja juuri sohjon läpi isommalle tielle. En tiedä miten olisimme selvinneet koko bändin voimin kun kamat olisi pitänyt hakea kolmesta paikasta kahdella autolla. 

Ylämaan sonneja ei pienet lumisateet haittaa

Saavuin Kirkkonummelle Oitbackan Kartanolle ja onneksi tässä päässä auraus oli hoidettu. Juhlat olivat samassa tilassa kun vihkiminen ja vihkimisen jälkeen oli vajaa tunti aikaa järjestää tila uudelleen juhlia varten. Odottelin tilan vapautumista ja aloin kantaa tavaroita sisään. Seuraavaksi piti käydä kaasojen kanssa pientä neuvottelua soittopaikasta. Heidän ajatuksenaan oli, että soittaisin reunassa ja yleisö olisi vasemmalla puolella. Tämä ei kuitenkaan ollut järkevää, koska kaiuttimien pitäisi osoittaa yleisön suuntaan. Tila oli kivirakennus ja akustisesti hankala jo valmiiksi. Vakuutin kuitenkin, että kynttiläkoristeet näkyvät vaikka trubaduuri olisikin niiden keskellä 🙂 Aikaa oli liian vähän, jotta olisin kerennyt tekemään myös soundcheckin kun vieraat alkoivat tulla jo sisään. Omistan kaksi akustista kitaraa. Martin HD-28:n ja Gibson Hummingbirdin. Olen pitkään soittanut keikat Martinilla ja siitä oli nauhat jo loppu toistamiseen, joten se oli huollossa uudelleennauhoitettavana. Otin siis Gibsonin mukaan. Kitaroissa on kuitenkin aika erilaiset soundit ja myös tuntuma, joten soundcheckiin piti varata hieman aikaa. Ruokailun jälkeen oli vapaampi hetki, jonka aikana katsoin soundit kuntoon. Gibson sopikin tilaan erinomaisesti tasapainoisen eikä liian bassovoittoisen soundinsa puolesta. Soitan Gibsonilla viikottain treeniksellä, mutta keikkatilanteessa tuntuma tuntui oudommalta kun on tottunut toiseen kitaraan. Sitten ei muuta kun häätanssi käyntiin. Soittelin sen jälkeen pari muuta valssia ja kevyempää musiikkia kahvittelun taustalle. Olen käyttänyt keikattoman ajan uusien biisien treenaamiseen ja nyt oli hyvä aika ajaa niitä sisään. Tunnelma oli vielä melko rauhallinen eikä kellokaan ollut vielä paljoa. Muuta ohjelmaa häissä ei ollut, joten sovimme, että soitan vähän pidemmän setin. Loppuiltaa kohti taikajuoma alkoi vaikuttamaan toivotusti ja porukkaa alkoi tulemaan tanssilattialle. Toivebiisejä alkoi tulemaan liukuhihnalta ja tämän illan suosikit olivat selvästi J. Karjalainen ja Guns ’n’ Roses. Keikan jälkeen kyllä tuntui sormissa ja kurkussa. Vedin iltapalaksi vielä pizzat ja sitten kotia kohti. Keikkailu on toisinaan raskasta mutta talvikeikkailu se vasta tuo hommaan särmää!

trubaduuri järvenpää

Trubaduuri ja Järvenpää

Tammikuun trubaduurikeikat olivat tehokkaasti pyyhkiytyneet kalenterista ja tuleva keikka oli kuukauden ainoa. Kyseessä oli 50-vuotissynttärit Järvenpäässä. Olin saanut ”settilistan” synttärisankarilta sähköpostiin. Listassa oli paljon rock-klassikoita, minkä takia minut oli varmasti valittu soittamaan. Olen tehnyt paljon trubaduurikeikkoja Järvenpäässä ja niissä bileissä ei ole tarjoilujen suhteen säästelty. Tälläkään kertaa ei tarvinnut juhlakansan olla kuivin suin. Siis kohti Järvenpään rämeisiä kosteikkoja. Paikalle löytäminen oli pienen työn takana kun navigaattori ei näyttänyt täysin oikein. Pienen harhailun ja puhelinohjeistuksen jälkeen saavuin pihaan. Kello oli vasta seitsemän mutta tunnelma oli jo poikkeuksellisen hilpeä. Porukkaa oli myöskin ihan hyvin. Yleensä saavun tuntia ennen paikalle laittelemaan laitteistoa. Tällä kertaa en päässyt heti kasaamaan kamoja kun vuorossa oli yllätysnumero. Synttärisankarin 11-vuotias sukulaistyttö esiintyi soittaen pianoa. Biiseinä oli Mötley Cruen Home Sweet Home ja Sunrise Avenuen Hollywood Hills. Näemmä hänellekin oli tehty valmis settilista ?. ”Lämppäri” suoriutui hienosti ja sai isot aplodit. Taisi jopa vierailla muutama kyynel vierähtää.

Esityksen jälkeen aloimme katsoa soittopaikkaa. Alkuperäisenä ideana oli, että olisin soittanut samassa kohtaa mutta tila oli noin metrin kokoinen, joten ajatus piti haudata. Usein ihmiset aliarvoivat tilan tarpeen koska esiintymiseen vaaditaan muutakin kun ”mies ja kitara”. Varsinkin jos tarkoitus on vetää bilemeiningillä bassot täysillä. Paikka oli aika pieni ja hieman hankalan muotoinen. Lopulta sovittiin, että takaseinältä siirretään pari pöytää sen jälkeen kun ruokailu on ohi. En päässyt siis kasaamaan laitteistoa vielä ja piti odotella ruokailun loppumista. Tiesin, että tulee pikkuisen kiire mutta vaihtoehtoja ei ollut. Odotellessa juttelin parin juhlavieraan kanssa, joista toinen oli nauttinut ilolientä jo sen verran, että kävi keventämässä oloaan pihalla. Erään basistin sanoin: ”taas mahtuu olutta!”. Pääsin viimeinkin asentamaan pönttöjä. Itsellä on tällä hetkellä uuden pedaalilaudan rakennus kesken ja irtosälää on jonkin verran mikä hidastaa kasaamista. Vihdoin kaikki oli valmista showta varten ja ei muuta kun trubaduuri lauteille. Juhlakansa oli jo sen verran marinoitunutta, että ei tarvinnut tyhjille seinille soitella. Juhlapaikassa ei ollut paras ilmanvaihto ja lavan vieressä hohkasi täysillä patteri, joten olo oli kuin saunassa. Ekan setin jälkeen oli kakkukahvit kera konjakin. Lisäksi boolia tuotiin lisää pöytään.

Toka setti lähtikin sitten vauhdikkaasti. Highway To Hell sai tunnelman kattoon. Lisää volaa siis ja bassoa. Nuottiöljy oli alkanut vaikuttaa selvästi juhlakansaan ja meno alkoi muistuttamaan jo Michael Jacksonin Thriller-videota. Välillä kuului jostain ”kops” ja miestä kaatui, mutta ylösnousemus oli vähintään yhtä nopea! PA-tornit huojuivat kun pajut kevätmyrskyssä. Juhlakalu oli saanut lahjaksi sikarilaatikkokitaran ja yleisö vaati sen korkkaamista lavalla. Turvallisuussyistä tämä kunnia annettiin minulle. Ei muuta kun Paranoid tulille ja uusi tulokas sai kasteen. Mötörheadin Killed By Death ja Ace Of Spades olivat myös listalla ja tunnelma oli kuin Lemmyn keikalla konsanaan. Tämän jälkeen vanhempi rouvashenkilö tuli kysymään, että saisiko yhden valssin. Ei muuta kun Kultainen Nuoruus soimaan ja meno muuttui Wackenista kesätansseihin. Rouva tiesi kertoa, että oli tanssinut kyseistä biisiä häissään vuosikymmeniä sitten. En yleensä katso kelloa keikoilla jos ei ole kiire seuraavalle ja tästä tulikin pitkä keikka. Järvenpää ei siis pettänyt trubaduuria tälläkään kertaa! Yhden amaröörivirheen kuitenkin tein ja unohdin juoda tarpeeksi vettä. Seuraavana päivänä olikin kunnon migreeni nestehukan takia vaikka alkoholia ei tullutkaan otettua tippaakaan. Pitää jatkossa muistaa pitää huolta myös omasta nesteytyksestä. Blogin seuraavassa osassa muistellaan vähän pikkujoulukeikkoja!

Trubaduuri Espoossa

Tässä osassa kerron trubaduurin keikasta Espoossa uudenvuodenaattona. Olen ollut melkein joka vuosi uudenvuodenaattona keikalla. Tällä kertaa oli tarkoitus lähteä Rock Apostoli -kokoonpanon kanssa Rukalle soittamaan välipäivinä. Ohjelmistossa olisi ollut Rock -ja Heavyklassikoita esim. Queenilta, Ozzylta, Diolta ja Scorpionsilta. Omaa suosikkimusaa siis, jota pääsee nykyään harvoin esittämään varsinkaan niin, että siitä maksettaisiin asianmukainen korvaus. Itse olisin ollut pelkästään kitaran varressa ja laulutontin olisi hoitanut Badding-musikaalista tuttu Erik Kraemer. Sain Joulukuussa tarjouspyynnön trubaduurikeikalle Espooseen. Paluu Rukalta olisi ollut aattona ja kun matkaan menee 10-12 tuntia, aikataulu olisi mennyt todella tiukille. Katselin lentoja, mutta sesonkiaikana hinnat olisivat olleet niin korkeita, ettei hommassa olisi ollut taloudellisesti järkeä. Koko Rukan reissu alkoi näyttää muutenkin epävarmalta kun hallitus kaavaili uusia koronarajoituksia. Päätin pelata varman päälle ja ottaa trubaduurikeikan Espoossa vastaan. Hommasin itselleni tuurajan mahdollista Ruka-reissua varten. Kun päivä alkoi lähenemään niin tilanne meni niinkuin monet olivat pelänneet: ravintolarajoitukset tulivat voimaan ja koko reissu peruuntui. Itseltä peruuntui myös pari muuta keikkaa siinä samalla, mutta onneksi uudenvuodenkeikka pysyi.

Kohti Espoon valkoista mattoa

Keikka oli Espoon Saunalahdessa, joka on tunnettu hulppeista taloistaan. Tämäkään ei ihan pienimmästä päästä ollut. Kun saavuin paikalle niin porukka oli lähdössä juuri ampumaan raketteja ja lapsiakin oli paikalla runsaasti. Pääsin tässä välissä rauhassa laittelemaan laitteistoa. Roudaus oli tällä kertaa hieman hankalampi. Muutamat portaat. Soittopaikkana oli tilava olohuone. Törmäsin roudatessa pieneen haasteeseen: Lattiaa peitti hieno valkoinen matto. Koska toin kamat kuistin kautta niin en voinut ottaa kenkiä pois ulkona. Piti siis hieman kikkailla ja varoa sotkemasta. Soittaessa on pakko pitää kenkiä jalassa, jotta pystyn polkemaan pedaaleja. Tätä varten minulla on mukana aina erikseen keikkakengät. Kävin vielä pesemässä pohjat, jotta matto säilysisi varmasti valkoisena myös keikan jälkeen 🙂 Porukkaa oli kerääntynyt olkkariin ihan mukavasti ja laittelin laulelot käyntiin. Yleisössä oli myös yksi “karaokekuningas” ja biisitoiveina oli mm. “Volga” ja “Äidin Pikkupoika”.

Porukka oli hyvin mukana alusta asti. Pidin taukoja aina tarpeen mukaan ja välillä jengiä vaihtui ja soitin paljon yleisön toiveita. Tällä kertaa oli myös useita toivebiisejä, joita en ollut aikaisemmin soittanut, joten välillä piti myydä “eioota”. Kirjaan aina kuitenkin toiveet ylös ja opettelen niitä vastaisuuden varalle. Loppua kohti alkoi myös nuorempi väki kiinnostua ja eräs pikkutyttö tuli äitinsä kanssa toivomaan Dance Monkeyta. Tätä biisiä olemme soittaneet paljon Amorixin ja Relan kanssa duona, joten vaikka en ollut biisiä koskaan laulanut niin sen pystyi vetämään kylmiltään. Karaokekuningas kyseli pitkin iltaa saisiko hän tulla laulamaan yhden biisin. Yleensä suhtaudun näihin varauksella koska lopputulos saattaa olla katastrofaalinen varsinkin jos vieraileva tähti on nauttinut liikaa ilolientä. Meininki oli kuitenkin ihan asiallinen ja karaokemestari oli jo todistanut kykynsä laulamalla aina spiikkien aikana. Valitsimme kappaleen Bed Of Roses ja yleisö oli hieman hämmentynyt mutta vastaanottavainen. Soitin vielä muutamat encoret ja yleisö janosi lisää, mutta itsellä oli jo omia juhlasuunnitelmia myös uudellevuodelle, joten en voinut koko yöksi jäädä. Laittelin kamat kasaan ja hyvästelin juhlaväen. Kaikenkaikkiaan mukava trubaduurikeikka, josta taas oppi uutta!

Trubaduuri tilattavissa myös Livestriimauskeikoille!

Nyt on mahdollisuus saada turvallisesti ohjelmaa piristämään esimerkiksi koti-iltaa tai etänä järjestettäviä juhlia! Online-keikat toteutan Youtuben kautta ja kommunikaatio on mahdollista hoitaa esimerkiksi Zoomissa tai Microsoft Teamsissa. Ohjelmanumerona voi keikan lisäksi olla esimerkiksi livemusiikkitietovisa. Loistava lahjaidea tai yllätys läheisille!

Livekeikkoja odotellessa!

Esiintyjä loppukesän juhlissa

Säät alkoivat paranemaan elokuuta kohti ja keikatkin alkoivat monipuolistumaan. Pääsimme soittamaan pitkästä aikaa taas Rock Apostoli -kokoonpanon kanssa. Keikkapaikkana oli Karvialla sijaitseva Karvian Kyläkrouvi -ravintola, jossa järjestettiin kahden päivän mittainen Terassirock -festari. Alunperin tapahtuman piti olla isompi kunnan järjestämä ”Karvia-päivät”, mutta tämä peruttiin koronan takia. Esiintymispaikka oli tällä kertaa ravintolan katolla, joka toimi samalla isona terassina.  Roudaus olikin sitten aikamoinen koettelemus. Yläkertaan vei kahdet kapeat portaat. Meillä on bändikäytössä isot ja painavat subbarit sekä mikseriräkki, joiden kantaminen on muutenkin raskasta ilman portaita. Selkä ei ehkä ole enää entisensä, mutta onneksi eläkepäivät odottavat jo melkein kulman takana. Paikalle tuli myös tuttu trubaduuri, jonka kanssa vaihdoimme kuulumisia ja sain kuulla myös hauskoja tarinoita menneiden vuosien laivakeikoilta. Trubaduuri toimi meidän lämppärinä ja yleisöä alkoi valumaan pikkuhiljaa paikalle. Maakunnissa ihmiset tulevat yleensä melko myöhään baariin ja jo hyvin ”marinoituneina”, joten meno yltyi loppuillasta hyvin villiksi. Onneksi paikassa oli todella ammattitaitoiset järkkärit, jotka seisoivat koko keikan lavan edessä ja pitivät karjan aisoissa. Keikan jälkeen oli luvassa lisää hyötyliikuntaa roudauksen muodossa. Illan päätteeksi söimme vielä grillimakkarat ja lähdimme hotelliin nukkumaan. 

Trubaduurikeikalle häihin Helsinkiin

Armottomasta väsymyksestä huolimatta yöunet jäivät melko vähäisiksi kun piti suunnata takaisin Helsinkiin. Minut oli tilattu esiintymään hääjuhlaan tunnin ajaksi Katajanokalle. Ääni oli vähän painuksissa edellisillan rokkikeikan jälkeen, joten kävin vähän treeniksellä lämmittelemässä ja availemassa. Soitto tapahtui ulkona ja sääkin oli kuin morsian. Porukka viihtyi ja laulukin kulki kuin elokuvissa. Tämän viikonlopun jälkeen oli hyvä mennä lepäilemään.

Yritystilaisuuteen esiintymään

Luvassa oli hieman erikoisempi keikka UPM:n pääkonttorilla. Tarkoitus oli soittaa muutama kappale ruokailujen välissä. Kasasin nopeasti laitteet ja tein pienen soundcheckin ennen vieraiden tuloa. Artistia kohdeltiin erittäin hyvin ja sain käyttöön oman huoneen tarjoiluineen. Ei siis tarvinnut istua autossa odottamassa! Musiikki upposi hyvin yleisöön ja kotiinkin pääsi ajoissa. 

Tuuraushommia bilebändissä Vantaalla

Sain tuurauspestin kitaran varteen Porilaiselle Remix-bilebändille. Keikat olivat legendaarisessa Tulisuudelma-yökerhossa Vantaalla. Kyseisenä viikonloppuna vietettiin paikan avajaisia pitkän tauon jälkeen. Sain settilistan hyvissä ajoin treeniin, joten kiireestä huolimatta ehdin hyvin paneutua ohjelmistoon. Tuurauskeikat on tärkeää hoitaa hyvin, koska pelissä ei ole oma maine vaan myös bändin maine. Onneksi suurin osa biiseistä oli ennalta tuttuja. Pääsin jälleen harrastamaan hyötyliikuntaa tuomalla oman ”marsupinon”. Nykyaikana moni on siirtynyt käyttämään linjavahvistimia ja korvamonitoreja. Tämä mahdollistaa helpon ja nopean roudauksen. Itse olen kuitenkin vanhan koulukunnan miehiä ja tykkään käyttää oikeita vahvistimia, vaikka vähän vaivaa joutuukin näkemään kantamisessa. Keikalla oli oma miksaaja sekä äänentoisto talon puolesta. Tämä on luksusta ja harvinaista herkkua, koska yleensä hoidan omilla keikoilla itse miksauksen ja äänentoiston kustannussyistä. Bändi oli erittäin ammattitaitoinen ja keikat menivät kokonaisuudessaan mukavasti. Yleisöäkin saapui paikalle kiitettävästi. 

Trubaduuri yrityksen kesäjuhlissa Vihdissä, häissä Turussa ja 70v-syntymäpäivillä Espoossa.

Luvassa oli taas kiireinen kesäviikonloppu. Perjantaina suuntasin esiintymään Vihtiin yrityksen kesäjuhliin. Kyseisellä porukalla oli tapana mennä kesäisin Lohjan Rantajameihin, mutta koska festarit oli peruttu koronan takia, niin juhlat järjestettiin kotipihalla ja minut oli tilattu vastaamaan ohjelmasta. Settien välissä pidin myös musavisan. Yleisössä oli myös muutama karvaisempi kaveri ja sain viihdyttää myös heitä heittämällä palloa 🙂 Lauantaiksi oli tilattu laulaja häihin vihkiseremoniaa varten. Häät vietettiin Turussa, joten lähdin hyvissä ajoin liikenteeseen. Vihkiminen tapahtui juhlapaikalla ja soitin yhden kappaleen heti sormusten vaihdon jälkeen. Tuollaiset tilanteet ovat aina jännittäviä, mutta siitäkin selvittiin ehjin nahoin. Seremonian jälkeen oli ruokailua ja pääsin istumaan papin kanssa samaan pöytään. Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja monesta aiheesta ja pappi päätteli, että sopisin hyvin munkiksi luostariin. Ehkä tässä voisi olla varasuunnitelma jos musiikkihommat joskus loppuvat 🙂 Soitin ruokailun jälkeen vielä häätanssin ja muutaman kappaleen siihen päälle kunnes lähdin ajelemaan Helsinkiin kaverin häihin. Siellä tosin sain olla ihan vieraana vaikka minua vähän kannustettiin heittämään keikka. Sunnuntaina oli vielä yhdet juhlat Espoossa. Kyseessä oli 70v-synttärit. Sisääntulo hieman epäonnistui kun samalla ovenavauksella koira karkasi ja sitä etsittiin porukalla. Otus onneksi löytyi nopeasti läheltä ja pääsin aloittamaan soittamisen. Tunnelma oli rauhallinen, joten soitin vähän kevyempää ohjelmistoa. Myös toiveita tuli. Sisällä talossa oli menossa myös toinen ohjelmanumero, jossa ennustettiin korteista. Toivottavasti trubaduurille oli luvassa rakkautta ja rikkautta. Jouduin hieman kilpailemaan huomiosta, mutta loppua kohti oli jo hyvin yleisöä. Keikan jälkeen otin vielä parit selfiet koirien kanssa. 

Trubaduuri Vantaalla ja Häissä Mustion Linnassa

Perjantaina oli toivottu ohjelmaa juhliin Vantaalle. Kyseessä oli päiväkodin henkilökunnan virkistysilta. Lapset oli kuitenkin haettu jo kotiin, joten Lenni Lokinpoikaset ja Saku Sammakot jäivät tällä kertaa soittamatta 🙂 Ilta käynnistyi rauhallisesti ruokailulla, joten eka setti meni taustamusiikkina. Toisessa setissä laitettiin jo vähän jalalla koreaksi ja toiveitakin alkoi tulemaan. Kaikenkaikkiaan mukava aloitus viikonlopulle. Lauantaina olikin jo hieman isompi työmaa kun trubaduuri suuntasi häihin Lohjan ja Raaaseporin kupeessa sijaitsevaan Mustion Linnaan. Tämä hääkeikka oli buukattu jo viime vuoden puolella. Soitot tapahtuivat omassa rakennuksessa joka oli tunnelmallisesti valaistu ja jopa ilmastointi pelasi, mikä oli näillä helteillä pelastus sekä soittajalle että yleisölle. Vieraat saapuivat paikalle vasta myöhemmin, joten sain rauhassa kasata laitteet ja tehdä kunnon soundcheckin. Vieraita alkoi saapumaan pikkuhiljaa paikalle ja keikka aloitettiin parilla häävalssilla. Siitä jatkoin perinteisemmän musiikin parissa, jonka jälkeen olikin luvassa iltapala. Kun mahat oli syöty täyteen soittelin ruuansulatusmusiikkina hieman J. Karjalaista, jota oli toivottu yleisöstä. Loppuilta menikin sitten jo ihan diskohittien tahdissa ja sulhasen kaverit järjestivät myös yllätysohjelmanumeron, jota sain säestää lennosta. Pilkku tuli puoliltaöin ja vieraat lähtivät samantien jatkoille, joten vielä oli roudauksen vuoro ja sitten pääsin jo kaikkeni antaneena lähtemään kotia kohti. 

Trubaduurin Juhannuskeikat Uudellamaalla ja Pirkanmaalla

Juhlapyhät ovat muusikoille yleensä kiireistä aikaa. Trubaduuri on töissä silloin, kun muut juhlii. Juhannuskiertue käynnistyi terassikeikalla Seurasaaressa. Olen käynyt Seurasaaressa viimeksi lapsena katsomassa kokkoa, joten mitään muistikuvaa koko paikasta ei enää ollut. Pienen navigoinnin jälkeen saavuin määränpäähän ja olihan tuo kaunis saari todellakin. Tällä kertaa ei voinut ainakaan maisemista valittaa. Soittoaika oli mukavan aikaisin ja tunnelmakin rauhallinen. Kolmen setin jälkeen toivottiin vielä pari encorea ja sitten pääsin jo kotiin lepäilemään seuraavan päivän koitosta varten. Juhannusaattona olikin luvassa varsinainen maraton. Ensiksi piti soittaa pihabileissä Helsingissä ja sen jälkeen oli pari tuntia aikaa ehtiä Ylöjärvelle bändikeikalle. Pihajuhlat käynnistyivät erittäin kuumissa merkeissä. Aurinko porotti suoraan terassille eikä tuulenvireestä ollut tietoakaan. Tämä oli kieltämättä kuumin keikka koskaan. Tämä peittosi jopa parin vuoden takaisen laivaviikon ennätyshelteillä. Juhlakansa oli kuitenkin kivasti mukana ja trubaduurille kannettiin kurkunkostuketta litratolkulla. Pidättäydyin tällä kertaa kivennäisvedessä, koska vielä oli hypättävä rattiin ja suunnattava kohti Pirkanmaata, jossa odotti jo toinen juhlaväki. Bändikaverit olivat virittäneet laitteet jo päivällä, joten pääsin ns. ”valmiiseen pöytään”. Keikkapaikkana toimi Pimeensalmen Telakka ja osa yleisöstä oli tullut veneellä. Aloitimme soittamisen jo aikaisin rajoitusten takia. Edellisestä bändikeikasta oli kulunut jo monta kuukautta, joten oli kyllä tosi kiva nähdä bändikavereita pitkästä aikaa ja kokea yhdessä soittamisen riemu! Rummut löivät, kitara komppasi ja tanssilattia oli täynnä loppuun saakka. Keikan jälkeen piti vielä roudata kamat autoon sekä ajettava kotiin. Juhannus ja helle vaativat veronsa ja seuraavat pari päivää menivät sitten mukavasti sohvalla torkkuen. 

Trubaduuri pihajuhlissa Helsingissä
Pitkä kuuma Juhannus!

Trubaduuri 50v-syntymäpäivillä Helsingissä

Tällä kertaa trubaduuri oli kutsuttu soittamaan 50-vuotisjuhliin Helsingin Tapanilaan. Juhlia varten oli erikoistoiveita ja kävimme tilaajan kanssa etukäteen läpi suunnitelmia. Juhlapaikkana toimi Tapanilan Kylätila, joka on vanha koulurakennus ja juhlatila oli jakautunut kahteen vanhaan luokkaan. Ruokailu tapahtui toisessa luokassa ja tarkoituksena oli luoda perinteistä trubaduuritunnelmaa soittamalla täysin akustisesti Folk-henkistä ohjelmistoa kuten Bob Dylania, Simon & Garfunkelia, Neil Youngia, Cat Stevensia, Peter, Paul and Marya yms. Musiikkikattaus sopi hyvin vanhan kyläkoulun tunnelmaan. Juhlien järjestäjät olivat asuneet Lähi-Idässä ja halusivat panostaa kyseiseen makumaailmaan ruokatarjoiluissa. Ja mitä mahtavia itämaisia makuja olikaan tarjolla! Piti varoa, ettei tullut tehtyä perinteistä ruokavirhettä ennen keikan alkua 🙂 Ruokailun jälkeen oli tarkoitus pitää musavisa, mutta kun juhlissa oli paljon muutakin ohjelmaa niin se jätettiin pois aikataulullisista syistä. Olin virittänyt PA-laitteet toiseen luokkaan, jota käytettiin varsinaisena tanssilattiana. Ihmiset kutsuttiin sisälle ja bileet laitettiin käyntiin! Porukka oli heti mukana ja tunnelma sai jo varsin trooppisia vivahteita helteen ansioista. Lopussa olikin jo kunnon diskomeininki YMCA:n tahdissa! Päivän päätteeksi trubaduuri oli jo kaikkensa antanut ja yleisön nälkä tyydytetty. Hyvällä mielellä (ja eväillä) kotiin!

Trubaduuri Tapanilan Kylätilalla